Mulla on harrastukset pudonneet yksi toisensa jälkeen sen seurauksena, että oon ollut aika ahdistunut töissä viimeset kolme vuotta. Ei riitä henkiset eikä fyysiset voimavarat oikein mihinkään. Tällä hetkellä ainoana harrasteena sinnittelee kudonta. Kuvassa ensimmäinen räsymattoni (kyllä, todellakin vain yksi matto, vaikka kuoseja ja värejä on paljon).
9 kommenttia:
wautsi!ihania kuvioita oot onnistunut taiteilemaan!
Vau!! Ihana harrastus!! Lapsuuden kudontapuiden kolinat muistuivat mieleen...
Mä olen aina haaveillut matonkudonnasta, en vaan ole vielä päässyt tuumasta toimeen.
Sulla on tosiaan tossa montaa eri kuosia, just tollasta värikästä ja vaihtuvaista mäkin haluaisin kutoa. :)
Aivan ihana ràsymatto. Niin hienot kuviot ja kauniita vàrejà!
İhanat varit ovat matossasi.Lattialla varmaan on todella kaunis.
Kudonta on mahtavaa ja niin on sun mattokin. Itse aikanaan terapoin itseäni kutomalla. Syntyi kaksi mattoa ja kaksi pellavaista kylpypyyhettä. Ja parmpi mieli :) Toivottavasti työhön tulee muutos ja taas jaksat.
Mulla on ihan hirveen pitkät piuhat! Pitkään kattelin tuota kelluvan sikön kuvaa ja mietin, miksiköhän se on tuossa.. Taitaa olla onnittelun paikka! Onnea ihan hirmuisesti mahansisäisesta asukista :D Ihanaa!! Työkuvioihin on toden totta tulossa muutos ja mikä parasta, koko elämään!! Jihuu!
Heino matto! Onks se jo käytössä vai vieläkö hakee paikkaansa?
(Työperäinen) ahdistus on sellanen, että se vie voimia tehdä kivojakin asioita. Joku saattaa kuvitella, että kivat asiat piristää, mutta joskus ei ole voimia tehdä mitään ja kivatkin asiat tuntuvat suorittamiselta. Parempia päiviä odotellessa, kyllä se aurinko joskus risukasaankin paistaa!
Niin no tämä matto ei ole päässyt toistaiseksi vielä ollenkaan lattialle, sillä koiramme ei ole vielä sisäsiisti. Sitä odotellessa... Tai voi olla, ettei tämä matto tähän asuntoon mahdukaan, mutta ehkä seuraavaan sitten joskus? Joku tätä jo yritti ostaakin, mutta en millään raaski myydä ensimmäistä tekelettäni.
Ja kiitos kiitos Susanna, elämä on tosiaan muuttumassa - muuttunut jo! Kun vielä tän kuun loman jälkeen jaksaisi pari kuukautta töissä ilman hermojen menetystä. Hohhoijaa. Saattaa olla vaikeaa, mutta onneksi tiedossa on ainakin vuoden tauko työelämästä, se lohduttaa edes vähän.
Lähetä kommentti