Oltiin Istanbulissa kaverin nurkissa ja lähdettiin eräänä aamuna ulos. Ehdittiin kävellä parikymmentä metriä kun taksista nousi jotenkin tutun näköinen hahmo... Orhan Gencebay! Minä, MINÄ huomasin hänet ensin. Olisin kyllä jättänyt rauhaan (suomalaiseen tapaan), mutta mieheni ryntäsi tietenkin heti kättelemään. Siihen sitten ryntäsi koko joukko muitakin ihmisiä. Oltiin jo lähdössä kun Orhan Bey kysyi että kukas se siellä rattaissa istuu ja halusi lapsen syliinsä. Myöhemmin luettiin lehdestä, että hän oli menossa ystävänsä hautajaisiin.
1 kommentti:
Wau! tuota kuvaa voi lapsonen sitten ihastella isona :) Orhan Gencebay on mun suosikkeja naista turkkilaisista tahdista, symppis heppu.
Lähetä kommentti